Mitä lähemmäksi tuo matka tulee, sitä innostuneempi siitä olen. Minusta tuntuu, että se tulee meille kaikille tarpeeseen. Sen lisäksi, että se on mitä mahtavin tapa juhlistaa kahden ihanan ihmisen eli reissukavereideni vanhemista on se myös hyvä sauma unohtaa hetkeksi arjen paineet ja rasitteet.
Jouluviikolla kävin sattumalta kotipaikkani kirjaston taidenäyttelyssä odotellassani sen aukeamista ja aivan viimeisen kulman takaa eteeni sattui teos, joka sai hymyn huulilleni. Tuossa, kai saven kaltaisesta materiaalisa tehdyssä teoksessa, istui kolme naista rannalla katsellen merenneitoa. No jokainen voi itse päättää ovatko kuvan naiset näköisiä, mutta minun mielestäni ne kuvasivat aika hauskasti meitä kolmea reissuunlähtijää, vaikkakaan eivät anna oikeutta kanssamatkaajieni kauneudelle.
Oi, en malttaisi enää odottaa!
Mutta kai se olisi pakko vielä hetkeksi keskittyä arjen askareisiin. Näkemisiin!
Hepaloo
