Lontoo niin kuin minä sen näin

Vietimme Sirpan kanssa hieman yli viikon Lontoossa ajalla 27.5.-4.6. Mielestäni reissu oli todella onnistunut, vaikka se meinasikin lähteä käyntiin hieman huonoissa tunnelmissa Manchesterin pommi-iskun takia. Reissu myös päättyi synkissä tunnelmissa saadessamme tiedon London Bridgen tapahtumista.Pelolle ei voi kuitenkaan antaa valtaa jos aikoo uskaltaa elää ja kokea. Näistä tapahtumista huolimatta reissuumme mahtuikin paljon iloa ja ihmeteltävää.

Aikomuksenani oli tehdä hieman matkasuunnitelmaa reissua varten ennen lähtöä, mutta kuten niin monet suunnitelmani aiemminkin epäonnistui tämäkin. Toisaalta se osoittautui ihan hyväksi sillä oli ihanan rentoa mennä fiiliksen mukaan ja suunnitella aina tuleva päivä aamulla oman mielenkiinnon ja kelin mukaan. Aikataulun puuttuminen mahdollistin myös sen, että haahuilemalla ja kävellen ympäristöä tutkimalla tulimme näkeneeksi sellaisia hienoja paikkoa, mitkä olisi muuten jäänyt kokematta.

Oli kuitenkin hyvä, että jo ennen matkaa olimme molemmat miettineet paikkoja, mitä halusimme ainakin nähdä. Näin varmistimme sen, ettei matkan jälkeen jäänyt harmittamaan, että jotain jäi kokematta. Koin myös, että tutkimalla asioita etukäteen oli mahdollista nähdä semmoisia paikkoja joista minulla ei ainakaan olisi muuten ollut mitään tietoa.

Reissumme aikana kävimme läpi paljon erilaisia puistoja. Niihin oli ihana aina välillä pujahtaa rauhoittumaan Lontoon ihmisvilinästä. Näistäkin Lontoossa löytyy monenlaista variaatiota. Kaupungin suurimmassa puistossa Hyde Parkissa, johon yhdistyy myös Kensington Gardens, tuntuu kuin olisi siirtynyt suoraan maaseudulle. Sen sijaan Holland Park muistuttaa tiheän kasvillisuutensa takia enemmänkin sademetsää.


Jo perinteeksi muodostuneen kiertoajelumme aikana pysähdyimme Madame Tussaudin lähellä, muttemme suinkaan käydäksemme siellä vaan vieraillaksemme ystävämme Sherlock Holmesin kotikadulla Baker Streetillä. Iloiseksi yllätykseksi huomasimme tuolla kadulla sijaitsevan Sherlock Holmes museon, jossa pistäydyimmekin ex-tempore visiitillä. Suosittelen paikkaa kaikille Holmes faneille. Museo oli pieni, vaikkakin useassaa kerroksessa ja huoneessa. Vierailu oli kuitenkin täysin käynnin arvoinen. Tämän pitstopin kruunasi se, että löysimme Baker Streetin läheltä ihanan ruusutarhan, johon rakastuin suunnattomasti.


Kiertoajelumme aikana näimme myös kaikki perinteisimmät Thames-jokea ympäröivät Lontoon nähtävyydet kuten Big Benin, Westminster Abbeyn, London Eyen ja Tower Bridgen. Kiertoajelu vei meidät myös Buckinhamin palatsille, mitä emme kuitenkaan päässeet ihastelemaan kovin läheltä siellä järjestetyn tapahtuman takia. London Eyehen päätimme palata vielä sitten, kun meillä olisi paremmin aikaa. Ja näin temmekin. Maisemat olivat hienot, kuten olettaa saattaa. Eikä kyytikään ollut yhtään niin päätä huippaavaa kuin me, kaksi korkeanpaikan kammoista, hieman etukäteen pelkäsimme.


Lontoossa ollessa piti tietenkin myös hieman tutustua paikallisiin kauppoihin. Yhden päivän vietimmekin erilaisia kauppoja kierrellen ja tuliaisia etsien. Ihan pelkän kokemuksen takia oli hienoa nähdä lelukauppa Hamleys ja Harrods, missä meidän budjettimme riitti lähinnä ihasteluun. Tuliaiskarkkikauppaa etsiessämme löysimme myös sattumalta ihanan herkkukaupan Fortnum and Masonin, johon kannattaa ehdottomasti suunnata jos tuliaisen saaja on teen, suklaan tai keksien ystävä tai jos haluaa muuten vain ihastella mitä kauneinta herkkukauppaa.


Toki reissun aikana oli pakko myös syödä. Pääsääntöisesti yritimme säästää matkakassaa syömällä mahdollisimman paljon kaupoista saatavia valmisruokia. Myös Pret a Manger -ruokaketju tuli meille hyvin tutuksi matkamme aikana. Muutaman kerran söimme toki myös ihan ravintolassa. Minnekään viiden tähden pytinkiin emme kuitenkaan lähteneet rahojamme tuhlaamaan, mutta esimerksi Thamesin rannalla oleva ravintola Giraffe oli erittäin herkullinen kokemus raikkaine Mojitoineen. 

Juomapuolella piti käydä testaamassa myös John Lewisin yläkerrassa oleva Rooftop Garden. Tämä paikka osasi saada ihmiset tuntemaan itsensä tervetulleiksi, vaikka alunperin jopa mietimme, että huolitaankohan meitä edes sisään tennareissa ja turistivaatteissa. Paikan baari oli myös miellyttävä kokemus sillä sieltä sai kaiken näköisiä erikoisdrinkkejä, mikä oli hienoa, sillä nämä tytöt eivät oikein brittien olutkulttuurista perusta. Myös miljöönä talon katolla oleva puutarha oli aivan ihastuttava.


Kaiken kaikkiaan matkamme oli siis hyvin onnistunut. Koen, että sain nähdä Lontoota monesta eri näkökulmasta ilman, että missään vaiheessa tuli paineita tai kiireen tunnetta. Paljon jäi varmasti näkemättä ja kokematta sillä viikossa ei yksinkertaisesti voi keretä tekemmään kaikkea. En kuitenkaan tunne, että olisi jäänyt mistään paitsi vaan päin vastoin tuntuu, että näin jopa enemmän kuin olin toivonut.

Voin hyvillä mielin suositella Lontoota kaupunkilomasta kiinnostuneille, vaikka en itse uskokaan lähteväni kaupunkiin ihan heti uudelleen. Pää nähtävyydet kerkeää helposti nähdä pitkänä viikonloppuna, mutta kaupungissa riittää varmasti hyvin ihmeteltävää, jopa kahdeksi viikoksi. Kannattaa uskaltaa tutkia ja haahuilla, kun vain muistaa myös suunnata ainakin niille nähtävyyksille ja kokemuksille, mitkä ovat omalla must-do-when-in-london - listalla.



Tämä tyttö haluaa kuitenkin suunnata katseet taas johonkin uuteen paikkaan. Saapa nähdä minne seuraava reissu meidät vie.

Bye Bye London!